1-20151229_135317.jpg

Elämässä tulee eteen monenlaisia valintoja. Osa niistä on helppoja, kuten esimerkiksi mielipiteisiin liittyvät valinnat; valitsenko suklaata josta pidän, vai karkkeja joista en pidä. Teenkö mielummin mielenkiintoisen treenin vai toistanko kaiken saman ja tylsän päivästä toiseen. Tälläiset valinnat on usein melko helppo tehdä, eivätkä ne jää jyskyttämään takaraivoon niin, että on ahdistumiseen asti pakko miettiä, oliko valinta oikea. 

Sitten on niitä vaikeita valintoja, joiden tekemistä välttelee kuin huomaamatta viimeiseen asti ja niiden kohdalla tekisi mieli vain käpertyä sohvan nurkkaan ja toivoa, että joku tekisi juuri "sen oikean" valinnan puolestasi. Näitä voivat olla esimerkiksi asiat, jotka voivat muutta koko tulevaisuuden, tai valinnat jotka voivat vaikuttaa vahvasti myös muihin ihmisiin, esimerkiksi läheisiin. Tälläisia valintoja on usein myös todella pelottavaa tehdä, sillä koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus loppujenlopuksi tuo tullessaan.

1-20151014_110841%280%29.jpg

Tämänkaltaisia asioita olen "joutunut" viimeaikoina miettimaan aika paljon, sillä peruskoulu alkaa olla pian loppusuoralla, ja se niin sanottu oma elämä alkaa. Se aika jolloin saa ihan itse päättää mitä haluaa, mihin pyrkii ja mitkä ovat niitä omia juttuja, joita voisi kuvitella tekevänsä tulevaisuudessa.

Toisaalta voisi ajatella, että tämä olisi ihan helppo juttu. Että olisin vain ja ainoastaan iloinen siitä, ettei ole niin sanotusti enää pakko tehdä mitään, eikä mennä enää niiden pitkään jatkuneiden perus sääntöjen mukaan, vaan voin itse päättää melkein kaikesta.  Ja kyllähän se näinkin on. On tosiaan kiva ajatella, että saan nyt alkaa rakentaa omaa tulevaisuuttani, mutta samaan aikaan se asettaa paljon paineita, sen suhteen, valitsenko oikein, vai tulenko jonkun ajan päästä katumapäälle.

Joillekkinhan tämä kyseinen jatko-opintojen valinta on helppo nakki. Joillakin on ollut pitkään selvillä se ala, joka kiinnosta, tai sitten on aina ollut päämääränä lukio. Mulla itselläni on ollut jo todella pitkään mielessäni monia vaihtoehtoja, joista valita. Muutamia on kariutunut ajan kuluessa pois, mutta silti valinta oli vaikea.

Yksi vaikeimmista asioista on varmasti se, että olen kiinnostunut kadesta varsin erilaisesta ammatista ja tällähetkellä niihin kouluttautuminen vaatisi täysin erilasiet valinnat, mikäli haluaisin jommankumman niistä mahdollisimman pian. Käytännössä kysymys oli siis tämä: lukio vai ammattikoulu? Minulla on tiedossa ala, jolle voisin hakea ja joka kiinnostaa minua, mutta samaan aikaan ajattelen, etten ehkä ole vielä valmis opiskelemaan ammattia itselleni,ja että haluaisin vielä parantaa yleissivistystäni ja tiedonjanoisena ihmisenä opiskella lisää asioita. Lukioinkin kohdalla täytyi tehdä valintoja; mikä lukio ja minkä takia? Menisinkö samaan lukioon kuin kaverini, vai olisinko rohkea ja menisin yksin sellaiseen lukioon, joka on omasta mielestäni kiinnostavin?

Seuraavaksi voisi miettiä, että jos minulla on kerran tiedossa ala jonne voisin hakea, mutta haluan opiskellä lisää, miksi en tee kaksoistutkintoa? Tätäkin vaihtoehtoa mietin melko pitkään, mutta tulin siihen tulokseen, ettei se ehkä ole se kaikkein mieluisin juttu minulle. En haluaisi mitään välimuotoa, vaan jotain "kokonaista".

Jokatapauksessa valinta on kuitenkin nyt tehty ja hakemus lähetetty, ja voin sanoa, että sen tekeminen jollain tapaa "ahdisti" mua aika paljon. Ensinnäkin, jouduin siihen tilanteeseen ihan yht`äkkiä, sillä kun opo kävi kyselemässä olisiko joku valmiina hakemaan, en edes tajunnut, että sanoin tulevani. Ehkä se oli joku alitajuntainen refleksi, sillä jotenkin ihmeellisestii alitajunnassa tiesin mitä valitsisin, mutta en uskaltanut sanoa sitä edes itselleni ääneen.  Toiseksi, siinä vaiheessa, kun hakemusta tehdessä piti valita ensisijainen hakuvaihtoehto, tuumin sekunninsadasosan mielessäni, että muutanko sittenkin vielä mieltäni, mutta siirsin sen ajatuksen kuitenkin nopeasti syrjään, sillä niinkuin jo aiemmin sanoin, jossain syvällä sisimmässäni tiesin, että se valinta jonka tein, oli tässä tilanteessa kaikkein järkevin.

Vielä en teille paljasta, mihin lopulta päädyin hakemaan, mutta se mihin pääsen selviää kyllä kaikille kesällä. Sinne asti täytyy nyt jännätä ja keskittyä täysillä muuhun koulunkäyntiin, kun jatko-opintoasiat on saatu melkolailla pois päiväjärjestyksestä.

1-1-P1060716.jpg

Se, mitä tämän kaiken pohtimisen ja muun hässäkän keskellä opin, on ehdottomasti se, että jos jokin valinta tuntuu todella vaikealta, sitä ei kannata murehtia yksin, vaan puhua asiasta vanhempien, tai vaikka hyvien ystävien kanssa. Sillä tavalla saa purettua paineita ja epävarmuutta pois mieleltä, ja saa tukea valinnan tekemiseen. Toiseksi kannattaa kirjata ylös eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia, sillä se selventää ainakin mua itseäni todella paljon.

Huh, tässäpä teille tällänen aika erilainen postaus aiempiin verrattuna. Mitäs tykkäätte? Jospa mä nyt saisin viimeisetkin epävarmuuden rippeet mielestäni pois, kun vähän avasin asiaa täällä sekä teille, että itselleni. Huomenna alkaa onneks talviloma ja voi nollata ajatukset ihan täysin. Sitä mä tarvitsen nyt ja paljon...

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

<3: Petra